Milla

? - 16.5.11

 

Millasta voi oikeasti sanoa, että Milla oli Hyvä Koira.

Millan mukana kuoli niin paljon muutakin. Milla edusti oman hurmaavan ja vaatimattoman persoonansa lisäksi sellaista aikaa elämässäni, joka oli ohi jo kauan sitten. Milla oli viimeinen linkki omalla tavallaan.

Milla oli löytökoira. Nimensä Milla sai Eilalta, tädiltäni, jonka koira Milla aina oli.

Eila oli koiraihminen henkeen ja vereen. Hänellä oli elämänsä aikana useita koiria, joista minäkin muistan osan. Mm. tiibetinspanieli, cockeri, sekarotuinen pystykorva. Milla oli Eilan viimeinen koira. Eila haki Millan Sanginjoelta hylättyjen eläinten kodista joskus 1990-luvulla. Milla oli jo aikuinen, mutta nuori ja vilkas. Asuimme tuolloin samassa kaupungissa ja tapasimme usein. Meillä Milla oli myös hoidossa, jos joskus hoitajaa tarvitsi.

Tiemme erosivat hetkeksi, kun Eila ja Milla muuttivat toiseen kaupunkiin. Eila sairastui, ja lupasin hänelle huolehtia Millasta sitten kun hän ei enää voi. Milla asui hetken ystäväni Teijan luona, kunnes 10 vuotta sitten muutti meille.

Kävimme vielä viimeisen kerran yhdessä Millan kanssa katsomassa Eilaa. Eila ei enää puhunut mitään kenellekään, mutta heti hän tunsi koiran ja sanoi: Milla!

Eirityisesti Milla rakasti lapsia. Kaikkia lapsia, tuttuja ja vieraita. Millaa sai aina silittää. Miehiä Milla pelkäsi kovasti. Vasta vuosien päästä pelko hellitti, kun Milla huomasi, ettei kukaan tee mitään pahaa.

Metsässä Milla viihtyi parhaiten. Se oli monirotuinen koira, jolla oli erinomainen metsästysvaisto. Meidän kanssamme Milla ei sitä kuitenkaan voinut hyödyntää, mutta annoimme sen nauttia vapaasta samoilusta metsässä, silloin kun koirien irtipito sallitaan. Milla kyllä osasi aina kotiin.

Minulle Milla oli aina ennen kaikkea Eilan koira. Tänään oli Eilan syntymäpäivä. Ehkä tänään oli oikea päivä??

Kiitos Milla Rakas kaikista niistä vuosista, jotka kuljimme yhdessä. Oikeaa hetkeä irrottaa on vaikea löytää. Anteeksi, jos viivyttelin.

Nina