Meillä on ollut melkoinen jouluyö. Lunnit herättivät noin puoli neljän aikana meidät ja huomasimme, että vanhalla Milla-koiralla oli paha kohtaus. Milla oli oksentanut ja kouristeli ja suu oli vaahdossa. Ei reagoinut kun menin avuksi. Kohtaus kesti useita minuutteja ja sen jälkeen koira oli hyvin sekava eikä pitkään aikaan tunnistanut meitä vaan kun lopulta pääsi ylös (aluksi takajalat eivät pitäeet alla) käveli seiniin pahki.

Pikaisesti soitto omalle eläinlääkärille, joka ei tietenkään jouluyönä vastannut. Sitten netistä etsimään päivystävää, joka onneksi löytyi Tervolasta ja vastasi heti. Sovittiin, että mennään vastaanotolle muutaman tunnin kuluttua (meiltä on matkaa Tervolaan).

Kuin ihmeen kaupalla Milla alkoi tointua tänä aikana ja kävi ulkonakin pariin kertaan, pyysi itse ulos heti kun ymmärsi ja tunnisti meidät. Uikutti kuitenkin niin paljon lakkaamatta, että annoin Rimadylin. Jonkun ajan kuluttua tästä rauhoittui jo ensi kerran makuulle.

Tervolaan lähdettin siinä mielentilassa, että se on Millan viimeinen matka. Mutta perillä Milla oli entistä reippaampi ja eläinlääkäri tutki Millan. Sydän löi kuulemma tosi kovaa ja keuhkoissa oli pienoista rahinaa, mutta kaiken kaikkiaan muuta ei löytynyt.

Milla sai jatkoajan ja lääkkeeksi stesolidia ja kipulääkettä. Nyt mennään tunti ja päivä kerrallaan. Kyllä on sitkeä vanha sekarotuinen löytökoira, jonka iästäkään ei ole varmaa tietoa. Arvelemme sen olevan jossain 16 v tienoilla. Hampaat ovat eläinlääkärin mukaan harvinaisen hyvässä kunnossa :) Milla onkin aina ollut terve. Tänä syksynä ilmaantui kasvain leukaan. Nyt sitten vanhuutta vietetään hemmottelun merkeissä ja toivotaan, että Milla saa olla meidän kanssa vielä pitkään.