Tänä aamuna, heinäkuun ensimmäisenä, heräsin ja avasin silmäni. Ehdinkin pentueen ensimmäisenä kurkistella miltä maailma näyttää.
Velipojat on jo ehditty varata uusiin koteihin. Minä etsin vielä omaa ihmistä. Olisi hienoa, jos se ihminen tykkäisi viedä minua isona poikana koiranäyttelyyn esiintymään, sillä mamma meinaa, että minä näytän iki-ihanalta. Varpaitakin se laskee ja sanoo, että hienoilta näyttää ja kuusi varvasta löytyy jokaisesta pikkuisesta tassusta.
Tässä on silmät juuri auenneet eka kerran Pikku-Sonicilla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.