Lyyli päätti eilen, että mammaloma loppuu ja halusi lähteä agilityharkkoihin mukaan. Vaikka oli ollut taukoa loka-marraskuusta saakka, niin kaikki oli pysynyt hyvin Lyylin muistissa :)

Lotallakaan ei ollut enää mielessä sunnuntainen haahuilu, vaan oli oikein mukana radalla ja näytti tykkäävän touhusta. Niin ne nämä lunnikoiran päivät vaihtelee ;)

Tänään onkin Hellen vuoro päästä harjoittelemaan hyppäämistä. Helle aivan rakastaa agilityä. Kaikkia esteitä emme ole vielä opetelleet. Ainakin keinu oli vaikea, koska Helle luuli selvästikin, että hänen pitäisi jotenkin loikata siitäkin yli? Uskon kyllä Hellen oppivan kaiken jos vain itse osaan opettaa. Ainakin Hellellä on aivan erilaista kapasitettia työskentelyyn ihmisen kanssa.

Meillä on pikkuinen Lucas-lunni, joka on 8 viikon ikäinen ja etsii omaa kotia. Vielä on mennyt ihan hyvin, kun Luciasta on seuraa ja aika kuluu yhdessä touhutessa. Pikkumies tarvitsisi kuitenkin ikioman ihmisen, jonka koiraksi se saisi kasvaa. Paras leimaantumisvaihe on menossa. Yritämme tehdä parhaamme pentujen kanssa kaikesta kiireestä huolimatta.

Terveisiä Kemiin Brendalle!